Hyytävän kylmää....

 Hrrrrr... ulkona luontoäiti on meitä koetellut paukkupakkasilla....

(pahoittelen kuvanlaatua... ei oikein onnistunut)

-36 astetta ulkona...

... mutta onneksi sisällä tarkenee... :)

Menee puuhaileen mukavia... ihanaa viikonloppua kaikille!

Olemisen keveyttä...

Kuten ahkerimmat lukijamme ehkä ovat huomanneet, on Pajalla ollut hivenen hiljaisempaa jo jonkin aikaa... samoin on ollut HoLan puolella... Olemme nimittäin Janen kanssa olleet (ja olemme toistaiseksi edelleen ) "henkisellä lomalla"... eli vähentäneet "pitäisi"-asioita ja keskittyneet kesästä nauttimiseen, olemisen keveyteen.... :)

Koruja en ole tehnyt moneen päivään, mutta ideoita kyllä on kehitelty ja mietitty toteutustapoja...

Kameralla olen myös leikkinyt ulkosalla... kuvauskohteina ympärillä oleva luonto ja kasvit... ja nyt hiukan kuvia...

Tämän alla olevan kukkasen nimi olisi kiva saada selville...
minussa kun ei ole ripaustakaan hortonomia (vai mikä se nyt oli...),
niin en tätä tunnista...

Eilinen päivä tuli vietettyä vanhempieni mökillä...
Isäni, varsin humoristisena persoonana, oli sitten päättänyt rakentaa mökille laiturin...

...muuten varsin loistava idea, mutta kun vettä ei ihan lähellä ole...
...ainakaan tässä kohdassa... joskin tuolla pellon päässä, metsän siimeksessä, on pieni lampi...

...No toiveena on vielä, että "rannalle", laiturin nokkaan saataisiin soutuvene, pelastusrengas ja kalastusvälineitä.... ( kuvassa tyttäreni "ongella") ja kyltti, jossa kielletään hyppäämästä "veteen" pää edellä...
Jotta tällaista täällä ;)

Mukavaa olemisen keveyttä kaikille lukijoille.... nyt tämä eukko menee mansikkamaalle... :)

Päivänsäde ja Menninkäinen

Osallistuin tänä vuonna Luxonian korusuunnittelukilpailuun. Kilpailun aiheena oli Valo, kisaan osallistujia oli 25 ja taso oli todella kova.
No eilen sain sitten tietää kisan lopullisen tuloksen ja olin tipahtaa penkiltä, kun tärisevin ja jännittynein sormin klikkailin paikalle tuloksia katsomaan... Koruni oli sijoittunut jaetulle toiselle sijalle... kuvitelkaa... jaettu toinen sija.... jaettu kakkonen.... sen jälkeen olen ollut pelkkää hymyä, oikein hampaiden kera!!!! No nyt esittelenkin teille korun, jolla kisaan osallistuin...

"Päivänsäde ja Menninkäinen"

Ja tästä se ajatus sitten lähti...

Aurinko kun päätti retken,
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo metsään hiipi,
päivänsäde kultasiipi,
juuri aikoi lentää eestä sen,
kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi,
milloinkaan olla päällä maan.

Katselivat toisiansa,
menninkäinen rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: " poltat silmiäni,
mutten ole eläessäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa, vaikka loisteesi mun sokeaksi saa,
on pimeässä hyvä asustaa.
Käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien,
ja armaakseni sinut vien! "

Säde vastas: " peikko kulta,
pimeys vie hengen multa,
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta valoon lennä,
niin en hetkeäkään elää saa! "
Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,
kun menninkäinen öisin tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa.

Korussa materiaalina on Larvikiitti, musta kivi, Vuorikristalli ja Sterlinhopea kirkkaana (riipus/päivänsäde) ja patinoituna( ketju/menninkäinen)...

Eli täällä minä hymy naamallani siis istun ruudun ääressä ja valmistaudun uuteen viikkoon hyvillä mielin... Erityisen suuret kiitokset kaikille koruani äänestäneille, ilman teitä tämä ei olisi totta... Kiitos, kiitos, kiitos..... :D

Murheenkryyni....

...varsinainen sellainen... nimittäin silmälasien puuttuminen ihmisellä, joka tarvii tarkennusta elämäänsä...

Olen jo yli viikon ollut ilman lasejani, uudet on kyllä tilattu heti ekana arkipäivänä sattumuksen jälkeen, mutta ei niitä ole vielä kuulunut... alan olla jo turhautunut! Naapurit katselevat kummissaan kun kuljen ulkona... minulla on nimittäin aurinkolasit naamallani, satoi tai paistoi... niissä kun on linsseissä voimakkuudet, jotka tarvin... ;)... alkavat naapurit pian epäillä, että peitän jotain muuta lasieni taakse... heh!

"murheenkryynit"

Näin kävi laseilleni, kun paidanhelmalla niitä puhdistelin korujenteon lomassa... Sen verran voin sanoa, että ne on joskus aiemmin tippunut kyllä lattialle, mutta siitä on jo yli vuosi aikaa, etten usko niiden liittyvän tähän tapahtumaan... taas toisaalta sitähän ei tiedä!!

Sitten toiseen asiaan, nimittäin ergonomiaan... (nimim. niska ja hartiakipuinen)

Tässä hiukan kuvaa kesäisestä työtilastani... se on jotenkin vaan nyt repsahtanut ja levittäytynyt keskelle olohuoneen lattiaa... television eteen, jotta voi sulavasti katella (kuunnella) ohjelmia koruja tehdessä... kaikki niin kauniisti sekaisin... onneksi tässä ei ole kuitenkaan ihan kaikki tavarat... mitä luulette, olisiko tällä jotain tekemistä jäykistyneiden niskojen kanssa? ;)

Minulla on ihan oikeasti myös oikea työtila, jossa asiat ovat ergonomisesti melkein oikein ajateltu, mutta kun olen niin sosiaalinen, että haluan olla siellä missä muutkin iltaisin ovat, niin silloin levittäydyn heidä lähelleen... sohvalle en viitsi mennä, sillä kokemuksesta voin sanoa, että SOHVAT SYÖVÄT HELMIÄ!... ja kaikkea muutakin pientä... siksi lattia on parempi paikka... ainoa huono puoli lattialla olemisessa, niskojen ja puutuneiden jalkojen lisäksi, on imurointi ja siivoominen, sillä silloin on taas pelastettava korutarvikkeet ja lähdettävä evakkoon... no se siitä tällä kertaa...

Korukuvia en nyt tänne laita, vaan niitä saatte käydä ihailemassa HoLa -korun puolella. Mukavaa alkanutta viikkoa!!! Pitäkää nyt peukkuja, jotta saan uudet lasit pian!

Pitäisköhän...

... minun jo vihdoin harkita uuden kameran ostamista??? Eihän tämä kamerani toki ole vielä kuin 55 vuotta vanha, eli ihan toimiva peli... Kameralla voi kuvatessa jo heti päättää, ottaako pysty- vai vaakakuvia, kameraa kääntämällä... Kamera asetetaan tuonne lantion seutuville ja katsellaan etsimen läpi näkyvää kuvauskohdetta ja "naps", napataan kuva, kun kaikki ovat varmasti liikkumatta... ja mielellään hengittämättä, tarkan kuvan saamiseksi :)... lähikuvien kanssa on kuitenkin hiukkasen ollut ongelmia, joten siksi nyt harkitsen vakavasti uuden ostamista...

Bilora Box 9a

Alla olevat kuvat ovat suunilleen samalta ajalta, jolloin kamerani on valmistettu...

( 1954-1958)

(ylempi kuva voi olla hivenen vanhempikin, veikkaan vuotta1948, joskin samantyyppisellä kameralla kuvattuna)

Hienoja kuvia, repaleisine reunoineen...

( tämä kuva vuodelta 1955)
...kuvattu juuri yllä olevalla kameralla..

Heh... kuten jo arvasittekin, ei kamera todellakaan ole käytössäni, vaikka kunnossa onkin, mutta kun löysin sen mökiltä, oli ihan pakko ottaa siitä kuva... valokuvissa olevat henkilöt ovat sukuani ajan takaa... Näissä mietteissä menen nyt ottamaan kuvia hivenen nykyaikaisemmalla kamerallani... mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Löytyykö kenenkään muun kotoa tällaisia vanhoja kameroita???